Miten ihmissuhteet syntyvät?
Ihminen kohtaa toisen ihmisen. Harrastusten parissa, työpaikalla, lenkkipolulla, baarissa, lavatansseissa, opiskelupaikalla, tutun juhlissa, netin treffipalstalla... Tarinoita on yhtä monta kuin ihmissuhteita. Jompi kumpi avaa keskustelun, toinen reagoi. Jo muutamassa hetkessä huomaa, synkkaako toisen kanssa vai ei. Jos ihmiset löytävät jonkin yhteisen puheenaiheen tai kiinnostuksen kohteen, halu tietää toisesta ja tutustua lisää kasvaa. Mikäli havaitaan, että nyt ei juttu luista, ihmisestä tulee tuttu.
Ihmissuhteet etenevät molemminpuolisen kiinnostuksen vauhdittamana. Heteronormatiivisessa yhteiskunnassa samaa sukupuolta olevat tutustuvat toisiinsa ryhmässä helpommin kuin eri sukupuolen edustajat. Esimerkiksi naispuoliset ihmiset etsiytyvät uudessa ryhmässä usein toistensa pariin etsiessään kavereita. Tutustutaan, jutustellaan, kaverustutaan. Kavereiden kanssa voidaan käydä yhdessä harrastuksissa, tehdä asioita, mutta tutustuminen on loppujen lopuksi jonkin verran pintapuolista. Kaveri tietää sinusta asioita, jotka näkyvät päällepäin ja tulevat ilmi yleisessä käyttäytymisessäsi ja luonteessasi. Kun sitten tarpeeksi kauan tarkkailee tiettyjen ihmisten kanssa käytäviä keskusteluja ja niiden piirteitä, huomaa, että toiselle voi puhua yhä luottamuksellisempia asioita. Ihminen, jonka kanssa etsiytyy yhä useammin keskustelemaan luottamuksellisia asioita, muodostuu tärkeäksi. Pikku hiljaa alkaa omassa käsitteistössään luokitella tämän ystäväksi.
Entäs sitten eri sukupuolten väliset ihmissuhteet? Pysytään edelleen heteronormatiivisessa yhteiskunnassa ja oleteaan, että miesten ja naisten välisessä kommunikaatiossa saattaa olla jonkin tasoinen jännite. Uudessa tilanteessa eri sukupuolta olevat, varsinkin vapaat yksilöt, tarkastelevat ympäristöstään mahdolliset puolisokandidaatit. Tarkkailun seurauksena havaitaan ensimmäiseksi ulkoisesti miellyttävät piirteet, jonka jälkeen siirrytään tarkkailemaan keskustelussa ja nonverbaalissa viestinnässä ilmeneviä merkityksiä. Hyvin nopeasti jälleen havaitaan, synkkaako jonkun kanssa vai ei. Jos juttu ei edes lähde liikkeelle, ihmisistä tulee tuskin edes tuttuja keskenään - paitsi, jos kyseessä on työ- tai opiskelupaikka, jossa väkipakolla törmää toiseen jatkuvasti.
Naisten ja miesten välisissä ihmissuhteissa erikoista on se, että vaikka juttu luistaisikin erittäin hyvin, kaverustuminen tai ystävystyminen voi olla kyseenalaista. Tämä johtunee oletetusta seksuaalisesta jännitteestä, mitä ei voi toisesta suoraan lukea, onko sitä vai ei. Naiset ovat siitä kieroja, että he analysoivat miesten jokaisen sanan, teon, liikkeen, ilmeen... Mikäli jotakin kaveruudesta poikkeavaa havaitaan, luokitellaan mies selvästikin kiinnostuneeksi (nyt se pokailee mua!) ja a) jos itseäkin kiinnostaa, tarkkaillaan lisää, b) jos itseä ei kiinnosta, ahdistutaan ja aletaan vältellä. Joidenkin eri sukupuolta olevien ihmisten välillä taas kaverustuminen luonnistuu ilman mitään komplikaatioita. Lieneekö kyseessä seksuaalisen jännitteen puute vai siitä piittaamattomuus? Ja - onko olemassa edes mitään jännitettä, vai onko se ihmisen itsensä luoma mielikuva?
Se on sanomattakin selvää, että jos kahden ihmisen välillä kipinöi ja tunne on selvästikin molemminpuolinen, siitä saattaa kehkeytyä juttu. Ihastus, tapailu, fling, mitänäitänyton. Osa näistä ihmissuhteista päättyy alkuunsa, osasta tulee kahden ihmisen välinen kemioiden kohtaamisen seurauksena fling - just for fun. Jotkut käyvät läpi deittailua, tutustumista, tapailua, mutta kiinnostuksen lopahtaessa (lue: löydetään tarpeeksi monta ei-kiinnostavaa piirrettä) homma kaatuu käsiin. Toiset saattavat jatkuvatoimisen hengailun aikana huomata kipinöiden väljähtäneen ja olevansakin vain kavereita, ehkä jatkaa ystävinä. Sitten on niitä, jotka löytävät toisensa, pariutuvat ja elävät happily ever after.
Vai meneekö se nyt ihan niin?
Ihmissuhteet ovat oikeasti kovin mystinen juttu. Parisuhteista vouhkataan joka naistenlehdessä. Kaikki tuutit toitottavat parisuhdevinkkejä, miten pitäisi tehdä. On cosmon intiimejä neuvoja, kaiken maailman nettipalstoja, kriisiin joutuneessa avioliitossa mennään pariterapiaan. Ei kuitenkaan ihan oikeasti - siis ihan aikuisten oikeasti - ole olemassa mitään deittailusäännöstöä. Tai mitään ihmissuhdekäsikirjaa. Kuten jo aluksi totesin, tarinoita on yhtä monta kuin ihmissuhteita. Ja ihmissuhteita on yhtä monenlaista, kuin on kahden ihmisen välinen tila. Tila voi olla mitä vain. Ystävyys, tuttavuus, fling, hugbuddies, työkaveruus, perheenjäsenten väliset suhteet, avioliitto, seurustelu what on earth. Niin, että ööh. Mitä tässä valmiissa maailmassa ihmettelemään. Menkää pariterapiaan. Minä syleilen maailmaa ja katson jokaista ihmistä potentiaalisena ihmissuhteen osana. Rakennan verkostoa, tutustun, ystävystyn, katselen, ihmettelen, tarvittaessa tapailen. Kaikki ihmisten välinen kanssakäyminen on rikkautta.
Kiitos rakentaville ihmissuhteille.
Ihminen kohtaa toisen ihmisen. Harrastusten parissa, työpaikalla, lenkkipolulla, baarissa, lavatansseissa, opiskelupaikalla, tutun juhlissa, netin treffipalstalla... Tarinoita on yhtä monta kuin ihmissuhteita. Jompi kumpi avaa keskustelun, toinen reagoi. Jo muutamassa hetkessä huomaa, synkkaako toisen kanssa vai ei. Jos ihmiset löytävät jonkin yhteisen puheenaiheen tai kiinnostuksen kohteen, halu tietää toisesta ja tutustua lisää kasvaa. Mikäli havaitaan, että nyt ei juttu luista, ihmisestä tulee tuttu.
Ihmissuhteet etenevät molemminpuolisen kiinnostuksen vauhdittamana. Heteronormatiivisessa yhteiskunnassa samaa sukupuolta olevat tutustuvat toisiinsa ryhmässä helpommin kuin eri sukupuolen edustajat. Esimerkiksi naispuoliset ihmiset etsiytyvät uudessa ryhmässä usein toistensa pariin etsiessään kavereita. Tutustutaan, jutustellaan, kaverustutaan. Kavereiden kanssa voidaan käydä yhdessä harrastuksissa, tehdä asioita, mutta tutustuminen on loppujen lopuksi jonkin verran pintapuolista. Kaveri tietää sinusta asioita, jotka näkyvät päällepäin ja tulevat ilmi yleisessä käyttäytymisessäsi ja luonteessasi. Kun sitten tarpeeksi kauan tarkkailee tiettyjen ihmisten kanssa käytäviä keskusteluja ja niiden piirteitä, huomaa, että toiselle voi puhua yhä luottamuksellisempia asioita. Ihminen, jonka kanssa etsiytyy yhä useammin keskustelemaan luottamuksellisia asioita, muodostuu tärkeäksi. Pikku hiljaa alkaa omassa käsitteistössään luokitella tämän ystäväksi.
Entäs sitten eri sukupuolten väliset ihmissuhteet? Pysytään edelleen heteronormatiivisessa yhteiskunnassa ja oleteaan, että miesten ja naisten välisessä kommunikaatiossa saattaa olla jonkin tasoinen jännite. Uudessa tilanteessa eri sukupuolta olevat, varsinkin vapaat yksilöt, tarkastelevat ympäristöstään mahdolliset puolisokandidaatit. Tarkkailun seurauksena havaitaan ensimmäiseksi ulkoisesti miellyttävät piirteet, jonka jälkeen siirrytään tarkkailemaan keskustelussa ja nonverbaalissa viestinnässä ilmeneviä merkityksiä. Hyvin nopeasti jälleen havaitaan, synkkaako jonkun kanssa vai ei. Jos juttu ei edes lähde liikkeelle, ihmisistä tulee tuskin edes tuttuja keskenään - paitsi, jos kyseessä on työ- tai opiskelupaikka, jossa väkipakolla törmää toiseen jatkuvasti.
Naisten ja miesten välisissä ihmissuhteissa erikoista on se, että vaikka juttu luistaisikin erittäin hyvin, kaverustuminen tai ystävystyminen voi olla kyseenalaista. Tämä johtunee oletetusta seksuaalisesta jännitteestä, mitä ei voi toisesta suoraan lukea, onko sitä vai ei. Naiset ovat siitä kieroja, että he analysoivat miesten jokaisen sanan, teon, liikkeen, ilmeen... Mikäli jotakin kaveruudesta poikkeavaa havaitaan, luokitellaan mies selvästikin kiinnostuneeksi (nyt se pokailee mua!) ja a) jos itseäkin kiinnostaa, tarkkaillaan lisää, b) jos itseä ei kiinnosta, ahdistutaan ja aletaan vältellä. Joidenkin eri sukupuolta olevien ihmisten välillä taas kaverustuminen luonnistuu ilman mitään komplikaatioita. Lieneekö kyseessä seksuaalisen jännitteen puute vai siitä piittaamattomuus? Ja - onko olemassa edes mitään jännitettä, vai onko se ihmisen itsensä luoma mielikuva?
Se on sanomattakin selvää, että jos kahden ihmisen välillä kipinöi ja tunne on selvästikin molemminpuolinen, siitä saattaa kehkeytyä juttu. Ihastus, tapailu, fling, mitänäitänyton. Osa näistä ihmissuhteista päättyy alkuunsa, osasta tulee kahden ihmisen välinen kemioiden kohtaamisen seurauksena fling - just for fun. Jotkut käyvät läpi deittailua, tutustumista, tapailua, mutta kiinnostuksen lopahtaessa (lue: löydetään tarpeeksi monta ei-kiinnostavaa piirrettä) homma kaatuu käsiin. Toiset saattavat jatkuvatoimisen hengailun aikana huomata kipinöiden väljähtäneen ja olevansakin vain kavereita, ehkä jatkaa ystävinä. Sitten on niitä, jotka löytävät toisensa, pariutuvat ja elävät happily ever after.
Vai meneekö se nyt ihan niin?
Ihmissuhteet ovat oikeasti kovin mystinen juttu. Parisuhteista vouhkataan joka naistenlehdessä. Kaikki tuutit toitottavat parisuhdevinkkejä, miten pitäisi tehdä. On cosmon intiimejä neuvoja, kaiken maailman nettipalstoja, kriisiin joutuneessa avioliitossa mennään pariterapiaan. Ei kuitenkaan ihan oikeasti - siis ihan aikuisten oikeasti - ole olemassa mitään deittailusäännöstöä. Tai mitään ihmissuhdekäsikirjaa. Kuten jo aluksi totesin, tarinoita on yhtä monta kuin ihmissuhteita. Ja ihmissuhteita on yhtä monenlaista, kuin on kahden ihmisen välinen tila. Tila voi olla mitä vain. Ystävyys, tuttavuus, fling, hugbuddies, työkaveruus, perheenjäsenten väliset suhteet, avioliitto, seurustelu what on earth. Niin, että ööh. Mitä tässä valmiissa maailmassa ihmettelemään. Menkää pariterapiaan. Minä syleilen maailmaa ja katson jokaista ihmistä potentiaalisena ihmissuhteen osana. Rakennan verkostoa, tutustun, ystävystyn, katselen, ihmettelen, tarvittaessa tapailen. Kaikki ihmisten välinen kanssakäyminen on rikkautta.
Kiitos rakentaville ihmissuhteille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti