Kun elämässä tapahtuu suuria muutoksia, ei mieli pysy enää kropan perässä. Muutos voi esimerkiksi alkaa käytännössä siitä, kun vaihtaa fyysisesti kaupunkia, kotia ja opiskelupaikkaa. Entisen elämän tavarat puolitetaan, ja pakettiautollinen rojua siirtyy lähiökaksiosta ydinkeskustan yksiöön. Vaikka keho seikkailee jo uuden kaupungin kaduilla, mieli pyörii vielä pitkään edellisessä. Kun konkreettiseen paikasta a paikkaan b siirtymiseen lisätään siviilisäädyn päivitys kahden kaupasta yksineläjäksi ja täydellinen alan vaihdos kylmistä tekniikan syövereistä humaaniin musiikkiympäristöön, saadaan jo melko sekava paletti ihmisen pään sisälle. Jos yrittää pysyä jatkuvan liikkeen perässä, pitää myös välillä pysähtyä.
Ihminen on siitä hieno kapistus, että kun tarpeeksi kuormitetaan henkisesti, tulee fysiikka vastaan. Stressi on siksi kovin käytännöllinen järjestelmä. Monien tekijöiden summana aikaansaatu päänsisäinen kaaos käyttää kaiken kapasiteetin, mikä johtaa yksinkertaisesti romahtamiseen. Kun ei ole jäsennellyt kaikkia asioita itselleen, on kolmen päivän itkeminen, käsittely ja puhuminen melko raskas, mutta hyvä tapa lokeroida ajatukset oikeisiin paikkoihin. Kaaoksen hallitseminen on aika superlatiivein kuvailtava kokemus.
Kun löytää itsensä, voi sanoa olevansa sinut maailman kanssa. Jos on elänyt pitkään väärässä ympäristössä, opiskellut päämäärätöntä ja täysin väärää alaa, rakentanut elämää liian erilaisen ihmisen kanssa ja loppujen lopuksi joutunut luovana ihmisenä tukahduttamaan luovuuttaan, on erittäin vaikea alkaa yhtäkkiä olla oma itsensä. Yhtäkkiä havaitsee, että ympärillä olevat ihmiset ymmärtävät, ovat samanlaisia. Tajuaa, että opiskelu voi oikeasti olla huomattavan mielenkiintoista - ei pakkopullaa. Sääntö numero 9: "Älä opiskele viittä vuotta jotain, missä olet erittäin huono, mistä et ole hiukkaakaan kiinnostunut ja joudut tekemään älyttömästi töitä päästäksesi edes kurssit läpi. Älä kysy, miksi minä tein niin. Kehoitan, älä tee niin kuin minä teen, tee kuten sanon."
Sinunkaupat itsensä ja maailman kanssa tehtyään huomaa, kuinka ei-minä sitä onkaan ollut. Sekös vasta palikoita sekoittaakin, kun pitää alkaa miettiä, mitkäköhän kaikista asenteista ja mielipiteistä ovat omia ja mitkä omaksuttuja. Jos kulkee pitkään laput silmillä, on käsittämättömän vapauttavaa kulkea ilman niitä. Kaiken jäsentelyn lopputuloksena on kuin onkin melko eheä kokonaisuus. Siisti paketti, taiteilijasielu, minä.
Annika, tää on niin ihana idea <3 mä rakastan lukee blogeja, mut niiden täytyy olla hyvien tyyppien kirjottamia ja vielä sellastan ketkä mä tunnen. Eli aika vähissä mennään...mut sun blogi tulee olee varmasti ihan paras <3 keep it coming!!!! lupaan lukee :)
VastaaPoista