Valveunessa

Olen unessa. Kävelen eteenpäin sumun ympäröimänä, kaukaisuudessa häämöttää valonpiste. Etenen kohti valoa, mutta mitä lähemmäs kuljen, sitä kauemmas se tuntuu minusta loittonevan. Äänet kuuluvat ympärilläni ikään kuin sukeltaisin veden alla, hämmentävä ulina ja puuroutuva äänimassa värähtelee tärykalvoilla. Jalkani ovat kevyet ja askel kulkee pumpulinpehmeänä ponnahduksena pitkin vaaleaa, utuista mattoa. En voi pysähtyä, enkä kääntyä katsomaan taakseni. Tummat sävyt kutittavat niskaa. Ei tarvitse hengittää.

---

Joskus elämässä tuntuu, kuin kulkisi usvassa, sumussa, unessa. Kaikki päivät toistensa jälkeen ovat samanlaisia, harmaita. Vaikka käytännössä elämässä onkin ohjelmaa ja sisältöä, niiden kaiken läpi paahtaa vain samalla ankealla tempolla. Kiinnekohdat puuttuvat. Huomaat, että taas on maanantai. Miten aika onkaan vierähtänyt näin nopeasti? Mitä viikossa tapahtui? Mihin aika juoksee, enkä saa siitä mitenkään kiinni? Olet ehkä niin väsynyt kaikesta, että asiat tuntuvat sulautuneen yhdeksi suureksi mössöksi, josta on vaikea eritellä, mitä ja missä oli milloinkin.

Ihminen usein kaipaa elämäänsä kiinnekohtia. Tapahtumia, joita odottaa, asioita, joita voi suunnitella. Muistan ajan, jolloin elämässä oli potentiaalisia kiinnekohtia: tapahtumia ja juhlia, jotka ikään kuin veivät elämää eteenpäin. Luulin pitkään, että suunnitteluun tarvitaan kaksi. Havaitsin aivan äskettäin, että suurin osa kahden kaupan suunnitelmista oli tapahtunut vain oman pääni sisällä - ja niistäkään harva toteutui. Tämän tajuamisen jälkeen kiintopisteen merkitys on muuttunut täysin.

Voin itse suunnitella itselleni tärkeitä tapahtumia, asioita, kiinnekohtia. Vielä mahtavampaa on ymmärtää, miten jokainen päivä on huippuhetki. Ja miten pieniäkin asioita kannattaa odottaa. Sumussa eläminen on niin ankeaa, että hetkellinen itsensä ravistelu on jokaiselle suositeltavaa. Jos aamulla töihin tai kouluun mennessä odotat sitä, että illalla tapahtuu - tai koko viikon odotat, että viikonloppuna tapahtuu - unohdat elää siinä välissä olevan ajan. Miksi hukata hetkiä, kun jokaisesta voi nauttia? Älä ole unessa, kun olet valveilla.

Nähdäkseen siel ei mitään oo

Vaik käyttäis kirkkainta valoo
Siel kaikuu kun huutaa "haloo"

Yllämainitusta tekstinpätkästä kiitos Christel Sundbergille.

Kyseiseen kappaleeseen kuuluva bassoriffi soi jatkuvasti päässäni.