Anteeksi.

Usein elämässä kohtaa asioita, tapahtumia, ihmissuhteita ja tilanteita, jotka jäävät kalvamaan mieltä ja katkeroittavat ihmisen. Moni jää helposti suremaan kohtaloaan ja ruikuttamaan, että "koska minulle tehtiin näin, minä saan olla katkera". Kostonhimo on vielä pahempi kuin pelkkä katkeruus - se, miten voimakkaasti voikaan tuntea käsittämätöntä paloa tehdä yhtä pahasti tai jopa pahemmin sille ihmiselle, joka sinua on loukannut. Pahinta on, jos jatkaa koston kierrettä ja sylkee katkeruutensa eteenpäin viattomille osapuolille, kuten vaikkapa niinkin yleisessä kuin koulukiusaamistapauksessa alkaa itse kiusata vielä heikompia, koska on katkera ja kostonhimoinen omasta kiusaamiseksi tulemisestaan. Samaa näkee ihmissuhteissa; edelliseen suhteeseen petyttyään kostaakin toisen ikävät teot seuraavalle kumppanille. Ei ihme, jos parisuhde tai ystävyys kaatuu.

Kävin kaiken stressin ja kiireen keskellä keskusteluja viisaan ystäväni kanssa. Hän huomautti, että olen alkanut - huomaamattani - katkeroitua joillekin ihmisille ja asioille, vaikka tavoitteenani on elää elämää ilman kaunoja. Jos katson itseäni peiliin, muistan helposti, millainen joskus olin ja unohdan, mitä olen nyt. Lisa Bevereä lainatakseni "Mennyt on mennyttä. Se on kuollut. Meidän täytyy lakata etsimästä eläviä kuolleiden seasta. Kun annamme huomiomme herpaantua ja vilkuilemme taaksemme, unohdamme puhdistuneemme ja alamme keksiä puolusteluja ja tekosyitä. --- Nyt on aika siirtää painopistettä. On aika päästää irti." Sekä ystäväni että Bevere totesivat saman asian: ollaksesi valmis kohtaamaan tulevaisuus, sinun pitää ensin vapauttaa ne ihmiset ja asiat, jotka ovat joskus loukanneet sinua ja annettava heille anteeksi.

Pohdiskelin anteeksiantamisen merkitystä. Ystäväni totesi, että häntä ahdisti pitkään eräs ihminen, joka loukkasi häntä syvästi. Tämä tilanne kalvoi hänen mieltään alitajuisesti ja vaikutti kaikkiin muihinkin tilanteisiin siihen asti, kunnes eräänä päivänä hän totesi mielessään, että vaikka kyseinen ihminen ei häneltä ole pyytänyt anteeksi, hän päättää lopettaa katkeroitumisen ja antaa anteeksi. Ystäväni kertoi, että päätöksen jälkeen tuntui, kuin jokin suuri taakka olisi pudonnut omilta harteilta. Pohdiskeltuani tätä päätin antaa anteeksi niille ihmislle ja asioille, jotka aiheuttavat minulle katkeruutta. Ja kas, yön yli nukuttuani havaitsin tietynlaisen, jo vähän pidempään jatkuneen stressin ja kireyden olevan poissa. Mielenhallintaa, tai kuten toiset sitä saattavat kutsua, henkimaailman juttuja, mutta usko pois: olo on helpompi ja keveämpi kuin katkerana, pettyneenä ja kostonhimoisena.

Vangitessani sinut mieleeni vangitsen myös itseni. Saat anteeksi. Mene ja hymyile.