Joulutunnelmaa etsimässä

Lapsuudessa joulun tunnelman syntymiseen liittyi olennaisesti lahjojen saaminen ja varsinkin niiden etsiminen ja tonkiminen joka kaapista kotona joulun alla. Parasta oli pakettien pyörittely ja arvailu, mitä paketissa mahtaa olla. Uteliaisuus ja jännitys kiteytti lapsuuden joulun. Toisaalta oli jotenkin ahdistavaa, jos löysi jostain paketoimattoman lahjan ja tiesi, että lahja on tarkoitettu minulle. Tuntui, että olisi tehnyt jotain todella väärää ja nyt joulu on pilalla, kun oikeasti tiedän, mitä paketista tulee. Kultaisella 90-luvulla perinteeksi muodostunut jouluostosreissu Ravattulan Anttilaan (en tiedä, mikä kyseinen kauppakeskus on todellisuudessa nimeltään) myös vahvisti joululahjoihin liittyvää hypetystä. Oli hurjan jännittävää kierrellä itsekseen isossa kauppakeskuksessa ja yrittää löytää jotakin äidille, isälle ja siskolle. Yleensä äiti sai jonkinlaisen keittövälineen; kulhon, pullasudin, essun, mitänäitänyton; isä lakritsia tai kirjan; siskolle menin ostamaan joskus aivan jäätävän paidan (9-vuotiaan mielestä se oli hieno, 12-vuotiaan isosiskon mielestä se oli jotain aivan hirveää). Jouluostoksilla piti varoa, ettei vahingossakaan törmää äidin ja isän ostoskärryihin, muuten olisi saattanut oikeasti nähdä kaikki ne ihanat lelut ja pelit, joita oli toivonut, mutta ei kuitenkaan halunnut ennen joulua tietää, tuliko niitä paketista.

Lapsuuden jouluun liittyi monta muutakin perinnettä ja asiaa, jotka tekivät joulusta joulun. Piparien leipominen ja isän joka joulu suunnittelema ja toteuttama arkkitehtoonisesti spesiaali piparkakkutalo, kuten Disney-linna, oma-ala-asteemme koulurakennus, kodin pihasauna. Joulukuusen noutoreissu omasta kotimetsästä; sen koristelu perinteisine koristeineen ja muutenkin perinteisten - osa isän ja äidin lapsuuden ajoilta - joulukoristeiden asettelu ympäri taloa. Kotona tehdyt jouluruuat ja niiden valmistelu; aattoaamuna telkkarista tullut Joulupukin kuumalinja; joulurauhan julistus ja riisipuuro sekametelisoppineen; joulusauna kotona pihasaunassa; kotiseurakunnan aattoiltapäivän joulukirkko samalla parvella, samassa paikassa joka vuosi, myöhempinä vuosina mukaan kuvioihin tuli Jouluyön messu, jossa esiinnyin viulun, laulun ja pianon kera melkeinpä kymmenenä jouluna. Muutenkin jouluun liittyvä musisointi siskon kanssa yhdessä lauleskeltuna ja soiteltuna on kuulunut olennaisesti kodin jouluun. Eikä pidä unohtaa myöskään joulupukkia, joka varhaislapsuudessa oli joku perheen ulkopuolinen tuttava, myöhempinä jouluina vuoroteltiin perheen jäsenten kesken, kuka "esittää" pukkia ja jakaa lahjat.

Enää joulun tunnelmaa ei saavuta samalla tavalla kuin lapsena. Johtuuko ehkä siitä, että jouluun on jollakin tavalla liittynyt myös mummon läsnäolo. Aikaisempina vuosina yhteinen joulunvietto, myöhemmin lapsenlasten lämpimät vierailut vanhainkodilla kaikille muillekin paikalla oleville musisoiden, tervehtien, mieltä lämmittäen. Kahtena edellisenä jouluna mukana vielä viemässä kynttilää haudalle. Tämän joulun alla havahtuminen, että ei pääsekään viemään kunnioittavaa tervehdystä paikalle, jossa kerran niin läheinen ihminen nyt lepää. Johtuuko tunnelman löytymättömyys myös siitä, että ensimmäistä kertaa joulua ei vietetäkään lapsuudenkodissa? Viime jouluna huomasi jonkin olennaisen puuttuvan joulustaan, kun oma sisko ei ollutkaan läsnä rakentamassa ja luomassa tunnelmaa. Nyt joulumieltä koittaa ehkä luoda kummipojan ja hänen kauttaan yhdistyvän suvun yhteisessä joulussa. Paikalla ovat sisko, äiti ja isä. Osa perinteistä kulkeutuu mukana, mutta paljon on myös uutta ja kutkuttavaa. Juuri joulun alla rakkaiden ystävien kanssa yhdessä vietetyt hetket lämmittivät mieltä enemmän kuin yksikään joulukoriste tai piparkakun tuoksu. Ehkä joulun tunnelman ei näin aikuisiällä kuulukaan syntyä palaamisesta takaisin lapsuuden jouluun, vaan joulumielen voi löytää nauttimalla läheisten ihmisten seurasta; olivat he sitten perhe, ystävät tai muuten rakkaat ihmiset. Ja aina voi pysähtyä miettimään sitä oikeaa, puhdasta joulun sanomaa.

Oikein hyvää ja tunnelmallista joulua!

Toivottavasti jokainen löytää omalla tavallaan joulumielen.